Maakuntaliitto on muutaman vuoden ajan koonnut elinvoimamittaristoon maakunta- ja kuntatason tietoja väestöstä, kilpailukyvystä, talouden tasapainosta, osaamisesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista. Indikaattorit on alun perin valittu kuntien ja liiton keskustelun pohjalta sillä ajatuksella, että elinvoimamittaristo on väline kuntien tilanteen seuraamiseen ja yhteisen tilannekuvan muodostamiseen. 

Elinvoimasta ylipäänsä puhutaan paljon, mutta määrittelyjä näkee harvemmin. Kielitoimiston mukaan elinvoima tarkoittaa elinkykyä, vireyttä tai vitaalisuutta (Onkamo 2017). Sitran näkemys on, että elinvoima ”kattaa kaiken elävän”. Henna Paananen kollegoineen (2014) kuvaavat elinvoiman olevan eräänlainen hybridi sen yhdistäessä hallinnollisen elinkelpoisuuden sekä yhteisöjen toimintakykyisyyteen ja elävyyteen liittyvän sosiaalisen pääoman. Sini Sallinen ja kumppanit (2011) tarkastelevat kunnan elinvoimaa vetovoimaisen ympäristön, kilpailukykyisen yrityskannan, osaamisen ja työvoiman saatavuuden, palvelujen, sosiaalisen pääoman ja yhteisöllisyyden sekä vahvan kuntatalouden näkökulmista. Etelä-Savon elinvoimamittariston tarkastelun pohjalta voi tehdä elinvoimaisuudesta seuraavanlaisia kiteytyksiä.

Väestökehityksen kokonaiskuvan synkkyys on hyvin tiedossamme: väki väheni viime vuonna poikkeuksellisen rajusti; 1,8 %. Luonnollinen väestönmuutos selitti kokonaismuutoksesta noin puolet ja muuttotappio toisen puolen (-1 317). Vuosi 2018 ja edeltäjänsä oli poikkeuksellinen etenkin Savonlinnan OKL-lakkautuksen vuoksi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuoden 2014 muuttotappio oli neljä (4) ihmistä ja sitä edellisenä vuonna 65. Vanhustenhuoltosuhde on korkeimmillaan Puumalassa (79) ja Enonkoskella (75,4), alimmillaan puolestaan Mikkelissä (42,6) ja Joroisissa (51,5). Etelä-Savossa on kaikkiaan 53 yli 65-vuotiasta sataa 15-64-vuotiasta kohden, kun koko maassa on keskimäärin 35.

Työmarkkinoilla kehitys on ollut positiivista. Työttömyys on kaikissa kunnissa viime vuosina alentunut ja pitkäaikaistyöttömien määrä lähes puolittunut vuosina 2015-2018. Voimakkaimmin sekä työttömyys että pitkäaikaistyöttömien määrä ovat vähentyneet em. ajanjaksolla Kangasniemellä ja Enonkoskella. Inhimillisen pääoman ja osaamisen mittarina pidettävä koulutustaso puolestaan osoittaa sen, että eteläsavolaisten koulutustaso on noussut viimeisen 10 vuoden aikana jokaisessa kunnassa. Vuonna 2017 69,7 prosentilla eteläsavolaisista yli 15-vuotiaista henkilöistä oli tutkinto. Se on vähemmän kuin koko maassa keskimäärin, mutta toisaalta tutkinnon suorittaneiden osuus on noussut koko maata nopeammin. Kymmenen vuoden aikana eniten koulutustaso on noussut Kangasniemellä, Puumalassa, Pertunmaalla ja Rantasalmella. Osin tätä selittää väestörakenteen muuttuminen.

Hyvää kehitystä on tapahtunut väestön terveydentilassa. Sairastavuus on laskenut melko tasaisesti Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuorein indeksijulkistus osoittaa, että sairastavuus on laskenut Etelä-Savossa kaikissa muissa kunnissa (11 kuntaa) paitsi Enonkoskella, Puumalassa ja Mäntyharjussa, joissa on lievää sairastavuuden kasvua. Merkittävimmin sairastavuusindeksi on laskenut Sulkavalla (135,1 --> 120,6). Koko maan sairastavuusindeksi on sata. Mitä pienempi luku on, sitä terveempi väestö.

Kilpailukykymittareilla kehityksessä on sekä positiivisia että negatiivisia suuntia. Ansiotulojen kehitys oli vuosina 2016-2017 koko maan kasvua korkeampaa Juvalla, Kangasniemellä, Mäntyharjussa, Pieksämäellä ja Puumalassa. Negatiivista ansiotulojen kehitys oli Enonkoskella, Pertunmaalla, Rantasalmella ja Sulkavalla. Kaikki Etelä-Savon kunnat kuitenkin jäävät maan keskimääräisestä arvosta. Toisin on pääomatulojen kohdalla: Pieksämäkeä, Mikkeliä, Rantasalmea ja Savonlinnaa lukuun ottamatta eteläsavolaiset kunnat ovat selvästi yli maan keskiarvon. Yritysten toimipaikkojen määrä on vuosittain kasvanut ja samoin on tapahtunut liikevaihdolle. Koko maan kasvulukemista kuitenkin jäädään sekä liikevaihdossa että asukaskohtaisella bruttokansantuotteella tarkasteltuna.  

Vuosi 2018 oli kuntataloudessa haasteellinen niin koko maassa kuin myös Etelä-Savossa. Vain neljä kymmenestä eteläsavolaisesta kunnasta teki viime vuonna positiivisen tuloksen. Kaikista Suomen 311 kunnasta 115 ylsi positiiviseen tulokseen ja 196:n tulos painui pakkaselle. Kuntien taseeseen kertynyt ylijäämä painui miinukselle Mikkelissä, Pertunmaalla, Savonlinnassa ja Rantasalmella. Kuntien tulorahoituksen riittävyydestä kertova vuosikate laski koko maassa 37 % ja Etelä-Savossa 67 % (e/asukas luvusta laskien). Vuosikate vahvistui maakunnassa vain Hirvensalmella. Keskimäärin eteläsavolaisille kunnille jäi investointeihin, lainoihin ja sijoituksiin 166 euroa asukasta kohden; eniten Puumalassa ja Hirvensalmella. Negatiivisen vuosikatteen kuntia olivat Joroinen ja Pertunmaa. Velkaantumiskehitys myös jatkui, mutta puolet eteläsavolaisista kunnista pystyi lyhentämään lainojaan.

Kirjoitukseni tarkoitus on herättää lukijan kiinnostusta kuntien ja alueiden välisten eroavaisuuksien, vahvuuksien ja heikkouksien tarkasteluun. Pilvien välissä on myös valon säteitä, kuten se, että väestön osaaminen on nyt paremmalla tolalla kuin koskaan ja samoin on terveydentilan kanssa. Muutaman pienemmän kunnan talous on paremmin tasapainossa kuin isoveljiensä. Juurisyyt taitavat löytyä palvelurakenteen rajuistakin ratkaisuista, yhteistyöstä ja kumppanuudesta naapureiden kanssa sekä uskosta omaan tekemiseen kaikkia käytettävissä olevia resursseja hyödyntäen. Kuntatutkijat Arto Haveri ja Jenni Airaksinen (2012) puhuvatkin hybridihallinnoista ja uudelleenskaalauksesta.

Elinvoimamittaristoon voi tutustua täältä. Laajemmin Etelä-Savon tilannekuvaa seurataan verkkosivustolla www.esavoennakoi.fi.

Niina Kuuva
ennakointiasiantuntija
niina.kuuva@esavo.fi, p. 040 668 4651