Alueellinen eriytyminen tulee vakituisen asumisen näkökulmasta jatkumaan, mikäli syyskuussa julkaistut Tilastokeskuksen väestöennusteet toteutuvat. Reilun kahdenkymmenen vuoden päästä Suomessa on ennusteen mukaan vain yksi väestönkasvun maakunta, Uusimaa. Etelä-Savo menettäisi noin 12 % väestöstään vuoteen 2030 mennessä ja noin 19 % vuoteen 2040 mennessä. Vuositasolla väestön vähenemä olisi jopa noin 1 160 henkilöä. Kehitys on ennusteen mukaan samansuuntaista koko maakunnassa: kaikkien alueen kuntien trendi on laskeva. Suhteellisesti vähiten väestöään vuoteen 2040 mennessä menettäisi ennusteen mukaan Mikkeli, noin 11 %. Voimakkaimmin väestöään puolestaan menettäisi Savonlinnan seutu, jopa 25 %.

Tältä alueiden väestörakenne näyttää, kun tarkastelemme sitä vakituisten osoitetietojen perusteella laadittujen ennusteiden näkökulmasta. Keskeinen tekijä väestökehityksen laskun taustalla on syntyvyyden merkittävä aleneminen. Etelä-Savon väestön vähenemiseen tulee vaikuttamaan myös vuonna 2021 tapahtuva Heinäveden ja Joroisten kuntien siirtyminen Pohjois-Savon maakuntaan. Tämän vaikutus on nykyisillä väestötiedoilla noin 8 000 henkilöä. On hyvä muistaa, että väestöennusteissa ei kyse ole kuitenkaan siitä, että kehitys tulisi vääjäämättä olemaan juuri ennakoidun suuruinen. Ennuste nimittäin perustuu viimeisen viiden vuoden toteutuneeseen kehitykseen, ja kyseiselle ajanjaksolle maakunnassamme osui mm. Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen siirto Joensuuhun.

Väestökehityskeskustelun rinnalla alamme yhä paremmin tunnistaa sen, että ihmisten liikkuvuus kaikkinensa – mm. työpaikkojen, asumisen ja harrastusten suhteen – lisääntyy ja myös liikkuvuuden tunnistamisen menetelmät kehittyvät. Bittiavaruuteen tallentuu sijaintitietojamme arkipäiväisestä liikkumisesta, mutta virallisiin tilastoihin tai valtion resurssien jaon perusteisiin ne eivät vielä johda pääosin tietosuojasyistä. Fyysinen ympäristömme kuitenkin vähitellen digitalisoituu.

Luonnonvarakeskus on hiljattain tuonut aluekehittämisen keskusteluun kausiväestön käsitettä ja sen mittaamista paikkatietoihin pohjautuen. Etelä-Savon tasolla monipaikkaisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maakunnassa on hetkellisesti koko heinäkuun ajan 82 600 asukasta enemmän kuin virallisessa väestötilastossa. Tämä on suurin piirtein kahden keskikokoisen kaupungin verran. Osa-aikaisesti aluetta käyttävällä väestöllä on merkitystä aluekehittämiseen, kun mietitään etenkin tietoliikenne- tai tieinfrastruktuuria, sähköverkkoa, sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä tai kaupan alan palveluita. Kaavoituksesta puhumattakaan.  

Kyse on siitä, että mihin varaudumme ja missä määrin. Olennainen kysymys on nyt ja eritoten tulevaisuudessa lisäksi se, miten resurssit jaetaan: nojautuen vakituiseen, vai myös osa-aikaiseen väestöön, vaiko siihen, että palvelun käyttäjä maksaa suuremman osan? Entä joustaako työvoima tai julkisten palveluiden tarjonta missä määrin kysynnän kausivaihtelun mukaisesti alueittain? Yksi asia on kuitenkin varma: paikkaperustaisen tiedon saaminen laajenee ja sen käyttö kasvaa. Epävarmaa vielä on, millaisella intensiteetillä se ohjautuu kehittämiseen ja päätöksentekoon.

Syyskuussa Tilastokeskuksen julkaiseman väestöennusteen pohjalta tehty Etelä-Savon ja sen kuntien tarkastelu löytyy täältä.  

Niina Kuuva  ennakointiasiantuntija puh. 040 668 4651	Hanna Kautiainen ennakointiasiantuntija hanna.kautiainen(at)esavo.fi