Suomi on jättänyt YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescolle hakemuksen Unesco Global Geopark  statuksen saamisesta Saimaalle, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakuntiin. Tavoitteena on tuoda esille alueen ainutlaatuiset geologiset arvot ja synnyttää uusia mahdollisuuksia esimerkiksi luontomatkailuun.

Maailmanlaajuiseen geopuistojen (geopark) verkostoon on tällä hetkellä hyväksytty 127 aluetta 35 maasta. Suomen ainoa kansainväliseen verkostoon hyväksytty geopuisto on Pohjois-Pohjanmaan Rokua.

Suosittuina luontomatkailukohteina geopuistot ovat verrattavissa kansallispuistoihin ja Unescon maailman luonnonperintökohteisiin. Geopuistot eivät ole suojelualueita, mutta niiltä edellytetään maailmanlaajuisesti erityisiä geologisia arvoja, niiden säilyttämistä ja niihin perustuvan luontomatkailun edistämistä.

Geopuistoilla tulee olla oma, paikallislähtöinen hallintonsa. Saimaa Geoparkin kehittämiseksi vuosi sitten perustettuun yhdistykseen kuuluu yhdeksän kuntaa: Imatra, Lappeenranta, Mikkeli, Savitaipale, Taipalsaari, Juva, Sulkava, Puumala ja Ruokolahti sekä asiantuntijajäseninä Etelä-Karjalan liitto ja Etelä-Savon maakuntaliitto. Unescolle vuoden 2017 lopussa opetus- ja kulttuuriministeriöstä toimitettu mittava hakemus koostettiin yhteistyössä kuntien ja maakuntaliittojen kanssa.

Haku- ja hyväksymisprosessiin kuuluu olennaisena osana kohteiden kenttäarviointi ja toiminnan auditointi paikan päällä. Ne ovat luvassa keväällä. Koko hakuprosessi kestänee noin kaksi vuotta. Sen aikana arvioidaan geologisten arvojen lisäksi muun muassa, minkälaiset valmiudet kunnilla on luoda geopuiston ympärille uutta yritystoimintaa, palveluja ja tuotteita ja miten sen tunnettuutta on tarkoitus edistää.

Kaikki edellytykset hakemuksen hyväksymiselle ovat olemassa, mutta kriteerit ovat tiukat. Unesco totesi ennakkoarviossaan, että geologisilta arvoiltaan Saimaa täyttää vaatimukset, mutta virallisen statuksen saamiseksi myös muiden edellytysten, kuten yritysyhteistyön, opasteiden ja matkailuinfran tulee olla kunnossa.

Ehdotus Saimaa Geoparkiksi käsittää yli 6 000 neliökilometrin alueen, joka rajautuu pohjoisessa Juvan taajamaan, lännessä ja etelässä Salpausselkään ja idässä Lohilahteen. Noin kaksi kolmasosaa alueesta on maata, mukaan lukien tuhansia saaria ja yli 8 000 kilometriä rantaviivaa. Alueella on 65 nimettyä geokohdetta sekä lisäksi 54 luonto-ja kulttuurikohdetta. Etelä-Savon geokohteet ovat hyvin erilaisia: esimerkkeinä mainittakoon Mikkelin Astuvansalmi ja Pursialan hiidenkirnu, Puumalan Liehtalanniemi ja Rokansaari, Juvan Karihiekka ja Sarkaslampi sekä Sulkavan Pisamalahden linnavuori ja Telataipaleen kanava.

Alueen geologiset erikoisuudet liittyvät ikivanhaan kallioperään, avaruuteen asti näkyviin Salpausselkiin sekä Saimaan vesistöalueen jääkauden jälkeisiin vaiheisiin. Tärkein yksittäinen suojelukohde ja alueen erityisyys on erittäin uhanalainen saimaannorppa